Päivä 9

Tänään oli luvassa matkustuspäivä Tokiosta Souliin. Pakkaamista ei tarvinnut aamulla paljoa tehdä, kun oltiin hoidettu se jo melkein kokonaan edellisenä iltana. Lähdettiin hotellilta metrolla kohti Uenoa, josta lähtisi meidän juna lentokentälle. Osuttiin sitten näppärästi ruuhkaan. Juuri ja juuri saatiin itsemme ängettyä vaunuun sisälle matkalaukkujen kanssa. Seuraavalla asemalla olikin sitten tilanne päällä, kun oltiin laukkujen kanssa juuri keskellä oviaukkoa, josta kaikki rynnivät pihalle. Saatiin onneksi itsemme pihalle metrosta hetkeksi ja vältyttiin sen suuremmilta ruhjomisilta. Loppumatka sujuikin sitten kivasti, kun päästiin istumaan. Metro oli sopivasti oikeaan aikaan Uenossa ja päästiin samantien jatkamaan matkaa Naritan lentokentälle.

Mites olisi VR tälläiset pyörivät penkit Suomen juniin?

Lentokentällä käytiin vähän kiertelemässä kauppoja ja syötiin pientä evästä. Löydettiin oikein hienot Hello Kitty-syömätikut.

Pystytettiin datauspiste lentokentälle

Korean Airin lento meni nopeasti Marian katsoessa Girl with the dragon tattoo-elokuvaa ja Kimmon lukiessa lehteä ja pelatessa pelejä. Lentokone oli oikein hyvä ja veti vertoja Finnairille.

Mönjää koneeseen

Koreaan saavuttiin noin viiden maissa paikallista aikaa ilman sen suurempia ongelmia. Löydettiin info kentältä ja saatiin nostettua rahaa (lompakossa on nyt sitten 300 donaa!) sekä ostettua T-cardit, joilla pääsee ajelemaan julkisilla. Incheonin kentältä lähdettiin junalla kohti Hongikin asemaa, jossa vaihdettiin metroon ja päästiin lähemmäs hotellia.

Munkkia koneeseen

Smoothiepaikkoja oli jo lentokentällä paljon

Hotelli olikin sitten jännittävä. Sijainti on aivan metropysäkin vieressä ja kahviloita/ravintoloita näyttää olevan lähellä useita. Huone on ihan ok, mutta siivous olisi voitu tehdä paremminkin. Lisäksi wc:n lasiset seinät on hyvin mielenkiintoiset. Onpahan yli 50 tuumainen telkkari ja kaksi tietokonetta...

Päätettiin käydä vielä päivän lopuksi syömässä ulkona, mutta se ei sitten mennytkään ihan putkeen. Päästiin pöytään istumaan ja tilattiin ateriat ja juomat. Ensimmäinen naurunaihe tuli Marian tilattua itselleen mehua. Pöytään ei tullut lasillista mehua, vaan litran tölkki. Hetki tämän jälkeen tarjoilija tuli kertomaan, että teillä on sitten kymmenen minuuttia aikaa syödä, koska paikka on menossa kiinni. No tässä vaiheessa vielä valmistusvaiheessa olevan ruoan sai vaihdettua takeawayksi, joten kaikki järjestyi.

Käppäiltiin hotellille syömään ja mentiin väsyneinä nukkumaan.

Ensi kosketuksen jälkeen Korea tuntuu kyllä erilaiselta Japaniin verrattuna. Vaikka japanilaisia paljon verrataan suomalaisiin, niin tuntuu, että korealaiset ovat lähempänä suomalaisia jurottajia.