Päivä 18

Kiina ei päästä meitä helpolla. Aamu alkoi sillä, kun siivooja tunkeutui huoneeseemme huutaen. Kimmo selvitti asian suomeksi, kun muuta yhteistä kieltä ei ollut. Ääntä korottaen ja voimasanoja lisäten sovittiin, että hän siivoaa huoneemme vasta kun olemme heränneet.

Nuudelia naamariin

Tälläkään ei oikeaa kahvia irronnut

Päivälle asetettiin tavoite saada rahaa Sanyan keskustasta. Otimme taksin ja taikasanalla McDonalds olimme keskustassa parinkymmenen minuutin kuluttua. Eipä olla kumpikaan kyseisessä ravintolassa taidettu syödä yli kymmeneen vuoteen eikä nytkään, mutta tämä tuntui olevan helpoin tapa kertoa haluavansa keskustaan, kun karttakaan ei auttanut.

Tästä se Kiina alkoikin hymyillä, ainakin hetkeksi. Löysimme infon, jossa nainen osasi englanniksi(!) selvittää missä on pankkiautomaatti. Itse tosin kävelimme ensin ohi, mutta perille löydettiin ja saatiin nostettua rahaa. Jee!

Pankin vierestä löysimme myös kivan ravintolan, josta saisi jäätelöannoksia. Tässä paikassa palvelu pelasi ja saimme vielä englanniksi olevan menunkin. Näistä innostuneina syötiinkin lounas jäätelön sijaan.

Käppäiltiin ympäriinsä ihmetellen kiinalaisia ja olo oli kuin suurella tähdellä jokaisen ihmisen tuijottaessa meitä. Pidemmän päälle se myös vähän ahdisti. Rannassa ihmeteltiin Phoenix islandin tönöjä ja meren likaisuutta. Maria oli bongannut syömään mennessä 'foot massage'-mainoksen ja päätettiin käydä kokeilemassa sitä.

Taustalla siis Phoenix islandin patukat

Hierontaa jännityksellä odottaessa

Hieronnassa meidät otettiin iloisesti vastaan ja ohjattiin omaan huoneeseen isoille löhöttäville nojatuoleille. Pientä jännitystä tulevasta antoi naistyöntekijöiden lyhyenpuoleiset hameet. Itse hieronta oli oikein hyvä kokemus. Marialle hierojaksi tuli nuorehko mies ja Kimmolle vähän jo ikääntyneempi täti. Osaavissa käsissä ensin käsiteltiin yllättäen niska ja selkä. Mariaa väänneltiin kyllä vaikka miten päin ja selkä rutisi paikoilleen. Tämän jälkeen käsiteltiin jalat perusteellisesti. Tunnin käsittely oli varmaan paikallisen tason mukaan todella kallis n. 9 euroa, mutta kyllä kannatti.

Hieronnan jälkeen piristyneet matkalaiset kävivät ihmettelemässä isompaa supermarkettia, joka reissussa lanseeratun termin mukaan haisi pahasti bershkalta. Otettiin taksi hyvillä mielin hotellille, josta lähdimme aika pian katselemaan auringonlaskua rannalle. Paluumatkalla ostettiin kookospähkinä, josta sai pillillä juoda mehut. Tinkiminen onnistui ilmeisen hyvin, tosin Kimmo sai myyjältä lisänimen Jeti. Muutenkin on vaaleus herättänyt täällä ihmetystä.

Kyllä Hello Kitty-välipala on hyvää

Etsi kuvasta piilotettu olut

Kiinalaisten heimoasut taustalla

Heimoasut jälleen vauhdissa

Jeti-kaveri

Kookosmaitoa palmujen alla osa 1

Kookosmaitoa palmujen alla osa 2

Myöhemmällä illalla oli vuorossa yritys numero 2 hotellin ravintolan kanssa. Tällä kertaa otettiin mukaan hotellikansiosta löytynyt room service-menu, jossa ruoat oli myös englanniksi. Listan kanssa saatiin palveluakin jopa. Kyllä tarjoilijaa nauratti, mutta pian oli pöydässä tilaamamme annokset. Näin oli tämäkin ongelma peitottu.

No Kiina ei ollut valmis päästämään meitä näin helpolla vieläkään. Huoneessa huomattiin, että juuri kun olimme saaneet hankittua jääkaappiin tavaroita kylmään, oli laite päättänyt hajota. Lisäksi myös tuulettimen kaukosäädin alkoi temppuilla. Puhistiin hetki ja päätettiin mennä nukkumaan. Pieniä ongelmiahan nämä on.

Uima-altaasta käy muuten pääskynen poimimassa ötököitä. Hauskan näköistä touhua.

Kiinalaisten englantia: Product was clear or yellow (?)

Päivä 17

Ensimmäisen kerran reissumme aikana meitä odotti hotelliaamupala. Jee. Se oli tasoltaan ihan ok, hyvin erilainen verrattuna länsimaiseen aamupalaan. Kimmoa ahdisti, kun kahvia ei ollut tarjolla kuin kookosmaitoon sekoitettuna. Viereemme kerääntyi tuijottamaan myös kaksi kiinalaisnaista, jotka siis työskentelivät hotellissa. Olo oli kuin akvaariossa.

Käväistiin kaupassa, mutta unohdettiin tottakai tinkiä. Hetki huoneessa löhöttyämme vuorossa oli meren ranta. Näkymä oli kyllä hieno ja aurinko polttavan kuuma. Palattiin hotellille löhöämään ja uimaan. Aika tyhjä tämä meidän hotelli on, joten saatiin uida kahdestaan.

Kullitetut palmut osa 1

Löydettiin sieni ja myöhemmin myös puhuvia kantoja

Kullitetut palmut osa 2

Illemmasta lähdettiin etsimään lähistöltä ruokapaikkaa. Mariaa ahdisti laatikoissa uiskentelevat kalat, joista olisi pitänyt osoittaa se minkä halusi syödä. Ongelmaksi muodostui myös menujen löytyminen vain kiinaksi ja venäjäksi. Ostettiin kaupasta pähkinöitä ja mentiin puimaan uutta strategiaa hotellille.

Tavoitteeksi otimme yrittää rahanvaihtoa hotellilla sekä ruokailua hotellin ravintolassa. No lopputulos ei yllättänyt. Rahanvaihto ei onnistunut, vaikka niin hotellin tiedoissa luvattiin. Tämä aiheutti ahdistusta. Ravintola olikin sitten jo lähempänä komediaa. Tyttö, joka partioi ravintolan ovella ei puhunut kieliä eikä ymmärtänyt eleitä, että tulisimme syömään. Hän vain mollotti apaattisena sanaakaan sanomatta. Epäselväksi jäi oliko ravintola edes avoinna. Hetken silmien pyörittelyn jälkeen vein respasta naisen katsomaan taulua, jossa ravintolan nimi ja aukioloaika oli sekä kiinaksi että englanniksi. Tällä selvisi, että kyllä - ravintola on auki. Niinpä marssimme ravintolaan tällä kertaa apaattisesta tytöstä välittämättä. Siellä sitten katselimme tyhjää ruokasalia, jossa kokkipojat istui jalat pöydällä poltellen tupakkaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja viimein pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen, tällä kertaa apaattinen poika, laahustaa luoksemme kiinaksi olevan menun kanssa. Kyselyistä huolimatta englanniksi menua ei löydy, vaikka palvelua englanniksi on mainostettu. Tältä päivältä on pakko luovuttaa. Tähän asti helposti sujunut reissu on ottanut Kiinassa todellista takapakkia.

Huoneessa hetki jupistuamme päätettiin lähteä katsomaan kadun varrelle pystytettyjen kojujen ruokatarjontaa. Marialle löydettiin ananas neljällä yuanilla. Eräässä kojussa oli ihan hyvän näköisiä lihavartaita, joita Kimmo päätti kokeilla. Grillatut vartaat tuli ja maistuivat porsaalta. Liha tosin oli punaista, vaikka porsas yleisemmin on vaaleampaa lihaa. No syötyä ne tuli, kun nälkä oli ja hyviä olivat. Varmaa ei ole, mitä tuli syötyä.

Joo-o

Päivä 16

HUOM!
Kiina esti meidän pääsyn bloggeriin, joten blogi jatkuu vasta nyt jälkijunassa.
Kirjoitettiin sitä Kimmon kännykkään talteen, joten lopuissa teksteissä kirjoittajaksi on merkitty Kimmo vaikka niitä yhdessä tehtiinkin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Matkustuspäivä. Soulista lähteminen harmitti, koska kaupunki oli vasta alkanut aueta ja nähtävää/koettavaa olisi ollut vielä paljon.

Hotellilta Incheoniin matka meni erittäin näppärästi. Maria pääsi korealaisten pikkupoikien haastateltavaksi englannin tunnin tehtävää varten. Suomi ei tuntunut olevan heille ollenkaan tuttu maa. Varmistukseksi tapahtumasta otettiin lopussa yhteispotretti, jonka pitäisi ilmaantua Marian sähköpostiin muistoksi.

Välipalaa ennen lentoa

Maria jo lähtökuopissa

Lennolla Guanzhouhun viereemme istui itsekseen puhuva erittäin levoton setä, joka yritti kovasti vallata tilaa Kimmon puolelta. Syötiin hyvää ja tulista kalaa.

Guanzhoussa meitä odotti kuuma ja kostea ilmasto. Kiinan tarkastukset jännitti varsinkin, kun Kimmolta hajosi Sanyan lennon boarding pass. Tullia varten haettiin laukut välissä pois ja etutaskuja oli näköjään haluttu tutkia.

Passintarkastus sujui vaivattomasti. Kimmon hiusmuoti oli tullimiehen makuun ja viereinenkin virkailija pyydettiin sitä katsomaan. Tyylin nimeä udeltiin kovasti, mutta epäselväksi jäi ymmärsivätkö sedät, että tyylin nimi ei ollut Kimmolla tiedossa vai kulkeeko nyt kiinassa don't know-tyylin edustajia.

Lentoa vaihdettaessa kävi selväksi, että Guanzhoun lentokenttä onkin kooltaan aika mittava. Viimein saavuttiin omalle portille ja huomattiin, että huonon sään takia lento on viivästynyt. Vaikka kenttä olikin iso ei sinne ollut sitten saatu pankkiautomaattia rakennettua, joten jäimme tässä vaiheessa ilman paikallista valuuttaa.

Lentoa odotellessa ihmeteltiin kiinalaisia ja he meitä

Vähän piti taas syödä

Vihdoin päästiin koneeseen ja matka Sanyaan meni todella nopeasti. Perillä alkoikin sitten itse äksön.

Laukut saatiin nopeasti, mutta rahaa nostaessa ei saatu kummankaan korteilla mitään vaikka kuinka piti molempien merkkien kortit toimia. Onneksi meillä oli matkakassana Marian isältä valmiiksi yuaneja. Taksin saaminen tuotti kanssa ongelmia. Paikalliset eivät ymmärtäneet hotellin nimeä eikä osoitetta länsimaisin kirjaimin eikä tietenkään ollut tajuttu ottaa sitä mukaan kiinaksi. Netistä oltiin luettu, että alakerrasta ei Sanyan lentokentällä pidä ottaa taksia, joten mentiin ylös. Eihän siellä mitään takseja ollut, joten alas piti mennä. Pian oltiin usean kiinalaisen piirittäminä ja ahdistus alkoi nousta väsymyksen rinnalle. Karkasimme takaisin sisälle, jonne sinnikkäin kuski seurasi perässä . Tyyppi hommasi itselleen tulkin, joka osasi lukea meidän kirjaimia. Vihdoin selvisi minne pitäisi mennä, mutta hinnaksi määräytyi 80 yuania. Tämä oli meille liikaa ja pakenimme jälleen päällekäyviä kiinalaisia.

Tuskastumisen ja väsymyksen uuvuttamina päädyimme jälleen yläkertaan, josta onneksi löysimme naisen, joka osasi kääntää hotellimme nimen kiinaksi. Päätimme yrittää taksia vielä kerran yläkerrasta ja tällä kertaa eteemme saapui ihan virallinen taksi. Hinnaksi selvisi 30 yuania, joka siinä tilassa kelpasi meille, vaikka siinäkin oli puolet liikaa.

Taas saatiin jännittävä kokemus eri maiden ajokulttuurista, kun taksi veteli milloin milläkin kaistalla. Yleisimmin kuitenkin keskiviivalla. Perille päästiin ja näin siirryttiin seuraavaan episodiin. Toive olisi ollut päästä 14 tuntia matkanneena mahdollisimman äkkiä nukkumaan, mutta ei. Respassa oli kolme naista, joista kukaan ei puhunut englantia. Passeja vertailtiin tietokoneen ruudun kanssa pitkään ja viimein Kimmolle ojennettiin puhelimen luuri. Luurista kuului huonosti epäselvää englantia ja ainoa mistä sai selvää oli "juu hävtu pei tö kavernment" eli hallitus halusi meidän rahat. Pitkän selvittelyn ja häsellyksen jälkeen selvisi, että meidän tulee maksaa pantti(joka on siis hallituksen asettama). Viimein saatiin avainkortti ja eräs naisista lähti näyttämään meille huonetta.

Viimein päivä oli pulkassa. Sovittiin, että huomenna ei tehdä mitään.

Päivä 15

Viimeinen kokonainen päivä Koreassa pyhitettiin shoppailulle ja hengaamiselle.

Aamulla lähdettiin kiertämään edellisenä päivänä löydettyä shoppailuseutua lisää. Tänään ei converse-osastolla tarjottu käteistä, vaan Marian mukaan tarttui hienot tennarit. Käväistiin brunssilla ja kiireetön fiilis ajoi meidät takaisin hotellille pelaamaan nopeat Super Mariot :)

Illaksi lähdettiin kiertelemään Myeongdongiin. Innokkaat sisäänheittäjät vetivät Marian useaan kosmetiikkakauppaan väkisin ja tuloksena oli kassillinen ilmaisia näytteitä.

Nähtiin taas tuttuja

Näyttää vahvasti siltä, että Korean reissun myötä sukkavarastot riittävät seuraavalle vuosisadalle asti. Metsästettiin myös postikortteja todeten ettei sellaisia tässä maassa tunneta.

Ruokailupaikaksi valikoitui korealainen grilli, jollaisessa lihansyöjän kannattaa ehdottomasti vierailla. Marialle löydettiin onneksi vähemmän lonkeroinen pannukakkusysteemi ja lihojen lisukkeeksi tulleet salaatit ja tofut. Näissä paikoissa on yleistä, että lihaa on pakko tilata kaksi annosta. Näin kävi myös täällä. Koreassa on myös hauska tapa tehdä salaatinlehdistä 'tortilloja'. Salaatinlehden sisään kääritään kimchiä, lihaa ja muita pöytään tuotuja lisukkeita oman maun mukaan. Näitä täytynee testailla myös kotona.

Päivän pakollinen poliisikuva

Supertavaratalo Lotte ei enää jaksanut meitä innostaa, joten ajeltiin metrolla kohti eilen löydettyä kissakahvilaa. Kissakahviloissa sisäänpääsymaksulla saa haluamansa juoman ja pääsee hengailemaan vapaasti kissojen kanssa. Kahvilassa oli noin 20 kissaa, joilla sai poistettua omien mölliköiden ikävöintiä. Maria oli ihan pähkinöinä ja leikitti kissoja innokkaasti. Eräs kissa halusi leikkiä pysyen kuitenkin itse koko ajan laatikossa, mikä oli aika hauskan näköistä.

Tervetulokomitea ovella

Juomakin oli teemaan sopiva

Kaverikuva laatikkokissan kanssa

Myyjät ottaa rennosti ja isokissa on offlinessa

Laatikkokissa lähikuvassa

Korealainen wannabe-Poksu

Loppuilta menikin pakatessa ja pohtiessa kenen tavaroita nämä kaikki on. Pientä jännitystä aiheutti myös huominen Kiinan reissu.

Löydettiin valokuvakone myös Koreasta ja tässä taas tuotosta