sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Päivä 17

Ensimmäisen kerran reissumme aikana meitä odotti hotelliaamupala. Jee. Se oli tasoltaan ihan ok, hyvin erilainen verrattuna länsimaiseen aamupalaan. Kimmoa ahdisti, kun kahvia ei ollut tarjolla kuin kookosmaitoon sekoitettuna. Viereemme kerääntyi tuijottamaan myös kaksi kiinalaisnaista, jotka siis työskentelivät hotellissa. Olo oli kuin akvaariossa.

Käväistiin kaupassa, mutta unohdettiin tottakai tinkiä. Hetki huoneessa löhöttyämme vuorossa oli meren ranta. Näkymä oli kyllä hieno ja aurinko polttavan kuuma. Palattiin hotellille löhöämään ja uimaan. Aika tyhjä tämä meidän hotelli on, joten saatiin uida kahdestaan.
Kullitetut palmut osa 1
Löydettiin sieni ja myöhemmin myös puhuvia kantoja
Kullitetut palmut osa 2
Illemmasta lähdettiin etsimään lähistöltä ruokapaikkaa. Mariaa ahdisti laatikoissa uiskentelevat kalat, joista olisi pitänyt osoittaa se minkä halusi syödä. Ongelmaksi muodostui myös menujen löytyminen vain kiinaksi ja venäjäksi. Ostettiin kaupasta pähkinöitä ja mentiin puimaan uutta strategiaa hotellille.

Tavoitteeksi otimme yrittää rahanvaihtoa hotellilla sekä ruokailua hotellin ravintolassa. No lopputulos ei yllättänyt. Rahanvaihto ei onnistunut, vaikka niin hotellin tiedoissa luvattiin. Tämä aiheutti ahdistusta. Ravintola olikin sitten jo lähempänä komediaa. Tyttö, joka partioi ravintolan ovella ei puhunut kieliä eikä ymmärtänyt eleitä, että tulisimme syömään. Hän vain mollotti apaattisena sanaakaan sanomatta. Epäselväksi jäi oliko ravintola edes avoinna. Hetken silmien pyörittelyn jälkeen vein respasta naisen katsomaan taulua, jossa ravintolan nimi ja aukioloaika oli sekä kiinaksi että englanniksi. Tällä selvisi, että kyllä - ravintola on auki. Niinpä marssimme ravintolaan tällä kertaa apaattisesta tytöstä välittämättä. Siellä sitten katselimme tyhjää ruokasalia, jossa kokkipojat istui jalat pöydällä poltellen tupakkaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja viimein pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen, tällä kertaa apaattinen poika, laahustaa luoksemme kiinaksi olevan menun kanssa. Kyselyistä huolimatta englanniksi menua ei löydy, vaikka palvelua englanniksi on mainostettu. Tältä päivältä on pakko luovuttaa. Tähän asti helposti sujunut reissu on ottanut Kiinassa todellista takapakkia.

Huoneessa hetki jupistuamme päätettiin lähteä katsomaan kadun varrelle pystytettyjen kojujen ruokatarjontaa. Marialle löydettiin ananas neljällä yuanilla. Eräässä kojussa oli ihan hyvän näköisiä lihavartaita, joita Kimmo päätti kokeilla. Grillatut vartaat tuli ja maistuivat porsaalta. Liha tosin oli punaista, vaikka porsas yleisemmin on vaaleampaa lihaa. No syötyä ne tuli, kun nälkä oli ja hyviä olivat. Varmaa ei ole, mitä tuli syötyä.
Joo-o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti