Päivä 10

Ensimmäinen yö uudessa paikassa sujui hyvin ja aamupäivän aikana kierreltiin hotellin lähiympäristöä. Löydettiin sattumalta pesula, jollaista oltiin yritetty löytää googlen kautta.

Tänään vedettiin melko makeaa aamupalaa

Mainoslause

Todellisuus. Todella romantic space.

Lähdimme käppäilemään kohti Hongik yliopiston lähialueita ja matkalta löytyikin paljon kaikkea kivaa. Maria shoppasi melkein tyhjäksi yhden vaatekaupan. Ihasteltiin myös Hello Kitty-kahvilaa, jonne ei kuitenkaan vielä poikettu juuri pidetyn kahvitauon takia. Huvitusta herätti erään kaupan mainostus saatavilla olevasta Iphone 5stä. Lisäksi löytyi myös Volkswagen-kauppa, joka myi vaatteita. Tutustuimme myös paikalliseen vaalityöhön, jota jaettiin antaumuksella kovaäänisten kautta. Alueelta löytyi paljon kaikenlaisia kuppiloita ja kauppoja. Yleisilmeeltään alue näytti ainakin näin ensisilmäykseltä sellaiselta nuoremman väen keskukselta. Kauheasti ei länsimaisia täällä näkynyt ja herätimme paikallisissa selvästi kiinnostusta. Jopa niin paljon, että eräs setä päätti alkaa meitä kuvaamaan.

Onnellinen kaveri

Kävelimme takaisin Hongikin alueelta ja matkalla käytiin tutustumassa paikalliseen Hesburgeriin, Lotteriaan. Eipä tarvitse toiste käydä. Huilailtiin hetki hotellilla ja lähdettiin illemmalla kohti Myongdongia, johon oltiin sovittu tapaaminen Kaisan kanssa.

Ilme kertonee kaiken.

Myongdongissa käppäiltiin ympäriinsä ja mentiin syömään korealaisittain. Jälleen pöytään tuli kuppeja valtavasti. Oli sieniä, kasvista, lonkeroita, simpukoita, jotain jänniä patukoita, nuudeleita ja vaikka mitä. Siinä niitä keiteltiin keskellä pöytää olevalla pannulla. Hyvin täyttävän ruoan jälkeen naisihmiset olivat päättäneet jälkiruoaksi pehmikset. Olihan pihalla toki hyvin lämmin, ainakin +6 ja tuuli oli melkoisen kova eli aivan selvä pehmiskeli, tai sitten ei.

Kaisa kokkaa

Pehmiksillä oli kyllä kieltämättä kokoa

Kierreltiin vähän katuja tutustuen myös lähellä olevaan ostoskeskukseen. Siellä satuttiin kuulemaan korealaisen tytön ja pojan keskustelua, jossa tyttö nätisti totesi pojalle, että "hikipalli". Mitä lie sitten paikallisella kielellä tarkoittanut. Illan päätteeksi mentiin maistamaan paikallista juomaa sojua. Maistellessa vierähti aikaa sen verran, että metrolla ei enää hotellille päästäisi. Näinpä päätimme kokeilla paikallista taksia. Kyyti oli kyllä huimaa. Vanhempi setä ajoi kaupungissa kuin viimeistä päivää. Kadut vaihtui ja aina vain korkeammat kerrostalot vilisi silmissä. Parhaimmillaan mittarissa näkyi olevan reilusti yli 100 km/h. Perille päästiin hyvin ja hinta ei päätä huimannut. Kokemus oli kyllä hieno, koska näkymä oli kuin suoraan pelikonsolien autopeleistä.

Hotelille saavuttaessa juteltiin hetki respassa olleen, ilmeisimmin, hotellin omistajan kanssa. Hieman epäselväksi jäi kuinka hänelle ensimmäisenä suomesta mieleen tuli Hitler-viikset ja natsitervehdys? Hotellilla vielä pelattiin hetki Nintendo Wiitä, joka siis kuuluu huoneen varustukseen. Jee.