Päivä 9

Aamu alkoi laiskasti, koska olimme kaikki väsyneitä edellisen päivän riennoista. Söimme aamupalaa ja päätimme lähteä kävelemään Manhattania ja bongailemaan kaikki tärkeät nähtävyydet. Illaksi ostimme liput New York Yankeesien baseball-matsiin, sillä liput maksoivat vain 6 dollaria Mastercardilla ostettuna.

Näkymä makkarin ikkunasta. Ennustajatädit istuivat joka ilta odottaen asiakkaita, mutta yhtään asiakasta ei nähty

Aamupalaa nam

Annalla oli New York-opaskirja, jonka avulla lähdimme suunnistamaan tärkeitä nähtävyyksiä silmällä pitäen. Näimme mm. Flatiron Buildingin, joka oli ollut NY:n ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä ja pistäydymme paikallisessa kirjastossa. Samalla huudilla oli myös Empire State Building, jonne oli valtavat jonot. Päätimme, ettei ole sen arvoista jonotella ja maksaa itsensä kipeäksi yläilmoihin kapuamisesta, joten ihailimme sitä vain maan tasosta. Löysimme kuitenkin hauskan sarjis-/fantasiakaupan, jossa vietimme usean tovin. Samalla päätimme käydä myös HBO:n kaupassa, joka osoittautui kuviteltua pienemmäksi paikaksi. Löytyi sieltä kuitenkin Merlotte´s -paita. Lisäksi bongattiin NHL-kauppa, josta Kimmo meni ihan pähkinöiksi.

Taidetta kansalle

Tarjolla ruokaa ihmisille

Intopiukeena :)

Kirjasto-glamouria

Empire State Building maastoutuneena tavalliseen newyorkilaiseen miljööseen

Flatiron Building

Kävelykierroksen päätteeksi suuntasimme Rockefeller Centeriin ja yritimme löytää sisällä olevan luistinradan. Emme kuitenkaan onnistuneet löytämään sitä ja nälkäkin alkoi kurnia. Onneksi Rockefellerissä oli paljon ruokapaikkoja, joista valitsimme sopivan. Paikassa oli vähän Diner-henkeä, joten Kimmo päätti ottaa hodareita, kun kerran illalla oli kerran baseball-matsikin luvassa. Ranskikset olivat jälleen hyvin maustettuja ja pirtelö hyvää.

Sitten suuntasimme kohti Yankee Stadiumia, jonka koosta kertoo jotain se, että sillä on oma metroasema. Sekoilimme vähän metrojen kanssa ja missasimme ensimmäisen metron, joka olikin ihan todella täynnä. Pari muutakin tyyppiä oli nimittäin menossa illan otteluun. Stadion sijaitsee Bronxissa, joten metrolla ajettiin suhteellisen pitkä pätkä. Paikan päällä oli ihmisiä kuin pipoa ja kesti hetken, ennen kuin pääsimme oikealle portille. Menimme sisään ja aloimme kapuamaan kohti piippuhyllyllä sijaitsevia paikkoja. Saimme kavuta pitkään, sillä katsomoja oli useassa tasossa ja me olimme toiseksi ylimmässä. Vaikka stadion oli Bostonin tapahtumien takia lähes puolityhjä (34 000 katsojaa...), oli meininki silti aikamoinen ja porukkaa riitti. Jenkit osaavat kyllä upeasti tehdä jokaisesta tapahtumasta shown. Oli Smile ja Kiss Camia, tietovisoja sekä isoilla näytöillä pyöri jatkuvasti faktaa pelaajista, paikasta yms. Itse pelikin tapahtui siinä sivussa. Meidän edessä istui upea latinojengi, joilla oli oiva fanitusote peliin. Ruokaa ja juomaa kului ja pelissä elettiin täysillä mukana. Mekin saimme high fivejä, jos peli sujui ja voivottelimme porukalla, jos ei sujunut. Aluksi näytti huonolta, mutta kyllä Yankees sitten lopulta vei voiton kotiin. Lopussa kentällä saatiin vielä Enter Sandmanin raikuessa ilmeisesti jumalan asemassa oleva suuruus Mariano Rivera syöttämään ja silloin levikset repesi koko katsomolla. Mahtava fiilis jäi pelistä ja tunnelmasta, vaikka ei kyllä oikestaan itse pelistä ymmärretty yhtään mitään :) Yksi parhaita juttuja tällä reissulla. Sitten suuntasimme takaisin kotiin.

Päivä 8

Psyko-hotelli tällä kertaa

Kalliota matkan varrella

Heräämisen jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaan ajamaan takaisin kohti New Yorkia. Auto piti palauttaa vuokraamoon takaisin puoleen päivään mennessä ja lähdimme tuttuun tyyliin (ei tosin Kimmolle) hieman myöhässä. Tarkoituksena oli syödä aamupalaa tien päällä. Osalla porukasta oli eilisiä wingsejä vielä jäljellä ja muutkin pärjäsivät joten kuten, joten paahdettiin menemään täydellä höyryllä. Takapenkillä parannettiin jälleen maailmaa (=puhuttiin Hello Kittysta), kun etupenkkiläiset keskittyivät ajamiseen ja suunnistamiseen. Lopulta olimme jo suhteellisen lähellä New Yorkia, kun pysähdyimme "huoltoasemalle", joka paljastui jälleen kerran massiiviseksi ostoskeskukseksi. Suomessa pysähtyminen tauolle moottoritietä ajaessa tarkoittaa yleensä ABC:ta tai korkeintaan jotain Heinolan Citymarkettia, mutta Amerikassa pit stopin takaa paljastuu aina joku valtava shopping mall. Piipahdimme pikaisesti Bread Factoryssa tms. aamupalalla ja minä otin jälleen tuttuun tyyliin bagelin cream cheesellä. Niitä tulee niin ikävä Suomessa.

New Yorkia lähestyttäessä suurkaupungin syke alkoi jälleen tuntua ja pilvenpiirtäjät näyttivät upeilta, kun ajoimme rantaaviivaa myöten kohti Isoa Omenaa. Nähtiinpä nyt myös Vapaudenpatsas, joka näytti pieneltä kaikkien pilvenpiirtäjien rinnalla. Pienen sompailun jälkeen pääsimme takaisin vuokraamoon ja auto saatiin palautettua ongelmitta.

Kristukselle oma sairaala!

Lähdimme jälleen laukkujen kanssa etsimään uutta majapaikkaamme, joka sijaitsi Greenwich Villagessa. Koska olimme vähän ajoissa, asuntoa ei oltu vielä siivottu edellisten jäljiltä, mutta onneksi todella mukava vuokraisäntä antoi meidän jättää laukut asunnolle. Päätimme shopata vähän evästä ja mennä läheiseen Washington Square Parkiin kuluttamaan aikaa. Puistossa olikin mukavan boheemi tunnelma, kun paikalliset treenailivat akrobatiaa, puluihmiset ruokkivat lintuja ja pianisti soitti flyygeliä keskellä puistoa. Jonkin aikaa fiilisteltyämme jatkoimme uuden kotikonnun tutkimista ja lopulta menimme kaupan kautta kotiin. Päätimme evästää kämpillä ja suunnitella illan menoja. 

Pulumummo suoraan Yksin Kotona-elokuvasta

Venyvää sakkia

Sattumalta olimme bonganneet, että legendaarisessa Madison Square Gardenissa soitti sinä iltana Muse, joten päätimme lähteä koettamaan onnea lippujen kanssa. Anna ja Lehel eivät olleet niin innostuneita Musesta, joten he suuntasivat etsimään, josko löytäisivät jonkun hyvän stand up-esityksen.

Wayne Gretzky

Knicksien pelaajat ja minä

Ohjeita kuivauslaitteen käyttöön

Menimmekin suoraan palloilemaan Madison Square Gardenin nurkille ja löysimme lippuluukut, joissa ei ollut yhtään jonoa. Kyselimme lippuja ja niitä oli onneksemme vielä jäljellä. Koska esitys alkoi jo tunnin sisällä, myytiin kaikki liput roimilla alennuksilla. Sehän sopi meille ja otimme parhaat paikat ensimmäisestä katsomosta 65 dollarilla. Lämppärinä oli Biffy Clyro.

Show oli mahtava ja eturivistä näki suhteellisen hyvin. Desibelit olivat huomattavasti korkeammat kuin Suomessa, mutta hyvin Muse veti, niin kuin aina. Ruletista tuli tällä kertaa yllätyssektori ja tyttö yleisöstä valitsi esitettäväksi Dead Starin. Ja Musehan soitti, mitä pyydettiin :) Keikan jälkeen menimme vielä Times Squarelle, joka oli ihan kulman takana. Aukiolle astuminen oli kuin toisesta maailmasta. Valojen määrä oli surrealistisen uskomaton ja porukkaa riitti. Kaupat olivat vielä puolen yön maissa auki ja pakkohan sitä oli mennä shoppailemaan, kun siihen oli mahdollisuus. Monikerroksinen Forever 21 tarjosi jälleen vaikka mitä kotiin viemisiksi. Lopulta olimme shoppailleet tarpeeksi ja lähdimme joskus kahden maissa takaisin kämpille. Anna ja Lehel saapuivat myös hetken päästä. He olivat onnistuneet menemään hyvin outoon stand-upiin, jossa katsojia oli ollut vaan kourallinen. Edellisenä päivänä tapahtunut Bostonin pommitapaus vaikutti paikallisiin joka puolella maata niin, että he eivät uskaltaneet liikkua julkisilla paikoilla ja siksi monet yleisötapahtumatkin kärsivät yleisökadosta.

Biffy Clyro!

Muse

Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan, vaikka Greenwich Village ei tuntunut nukkuvan koskaan. Meno oli kova, riippumatta vuorokauden ajasta. Meitä onneksi väsytti niin paljon, ettei ulkomaailman rytke jaksanut kauaa häiritä ja uni tuli nopeasti.

Päivä 7

Viimeinen päivä Niagara Fallsissa alkoi pakkaamisella. Maria väsäsi vielä pancakeseja ja syötiin kuin kunnon jenkit...taas. Tarkoituksena oli käydä kävellen Kanadassa ennen kuin lähtisimme ajelemaan kohti Wilkes-Barrea, jossa yövyttäisiin matkalla New Yorkiin.

Aamujumppa

Asuntoesittelijä

Keli oli mainio ja kävelyreitti rajan yli löytyi ihan näppärästi. Kanadassa rajavartija kyseli hetken ja läimäytti leiman passiin. Jee, vapaa maa, Kanada.

Maria loikkaa Kanadaan

Käppäiltiin rantaa pitkin kohti putousten hevosenkenkää ja kyllä näytti putoukset mahtavilta näin Kanadan puolelta. Päästiin aivan lähelle, muutaman metrin päähän, putousten niskasta. Kivasti kostea kaste nousi kasvoille auringonpaisteessa.

American falls

Horseshoe falls

Aika lähellä ollaan

Palatessa käväistiin, yllätys, Starbucksissa ja matkattiin potkien edestämme löytynyttä kumista möllykkää. Pitkän matkan 'pallo' matkassa kulkikin, mutta pahaksi onnekseen se tipahti rajajoella olleelta sillalta, kaiteen alta.

Möllykkä

USA:n puolelle tullessa piti maksaa pääsymaksu, 50 senttiä. Tällä ne siis rikastuu. Myös rajavartijat oli virkaintoisempia. Jouduimme Lehelin kanssa vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka suomalainen ja unkarilainen tuntevat toisensa ja ovat tulossa rajan yli Kanadasta Yhdysvaltoihin.

Lisää julistusta

Aika oli vihdoin lähteä ajelemaan. Tarkoituksena oli käydä syömässä Buffalo chicken wingsejä läheisellä kauppakeskusalueella, mutta väärästä liittymästä kääntyminen veikin meidät kohti Buffaloa. U-käännöstä ei saanut millään tehtyä, joten suunnitelmat vaihtuivatkin retkeksi Buffalo chicken wingsien alkuperäiseen tarjoilupaikkaan. Perillä otettiin lihansyöjien kesken 60 wingsiä ja melkeinpä jaksettiin kaikki syödäkin kertaistumalta. Hyviä olivat. Mukavasti paikasta löytyi Marialle myös kasvisruokavaihtoehtoja.

Rekisterikilpien bongailua osa x

Ajomatka Wilkes-Barreen sujui ihan rattoisasti, tosin mailit tuntuivat jälleen niin valtavan pitkiltä, näin kilometreihin tottuneelle. Majoituttiin tutusti ja turvallisesti jälleen Red Roof Inniin. Tällä kertaa ei ihan ehditty katsomaan Game of Thronesia HBO:lta.

Tällä kertaa Red Roof Inn oli tämän värinen