Kiina esti meidän pääsyn bloggeriin, joten blogi jatkuu vasta nyt jälkijunassa.
Kirjoitettiin sitä Kimmon kännykkään talteen, joten lopuissa teksteissä kirjoittajaksi on merkitty Kimmo vaikka niitä yhdessä tehtiinkin.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Matkustuspäivä. Soulista lähteminen harmitti, koska kaupunki oli vasta alkanut aueta ja nähtävää/koettavaa olisi ollut vielä paljon.
 |
| Välipalaa ennen lentoa |
 |
| Maria jo lähtökuopissa |
Guanzhoussa meitä odotti kuuma ja kostea ilmasto. Kiinan tarkastukset jännitti varsinkin, kun Kimmolta hajosi Sanyan lennon boarding pass. Tullia varten haettiin laukut välissä pois ja etutaskuja oli näköjään haluttu tutkia.
Passintarkastus sujui vaivattomasti. Kimmon hiusmuoti oli tullimiehen makuun ja viereinenkin virkailija pyydettiin sitä katsomaan. Tyylin nimeä udeltiin kovasti, mutta epäselväksi jäi ymmärsivätkö sedät, että tyylin nimi ei ollut Kimmolla tiedossa vai kulkeeko nyt kiinassa don't know-tyylin edustajia.
Lentoa vaihdettaessa kävi selväksi, että Guanzhoun lentokenttä onkin kooltaan aika mittava. Viimein saavuttiin omalle portille ja huomattiin, että huonon sään takia lento on viivästynyt. Vaikka kenttä olikin iso ei sinne ollut sitten saatu pankkiautomaattia rakennettua, joten jäimme tässä vaiheessa ilman paikallista valuuttaa.
 |
| Lentoa odotellessa ihmeteltiin kiinalaisia ja he meitä |
 |
| Vähän piti taas syödä |
Laukut saatiin nopeasti, mutta rahaa nostaessa ei saatu kummankaan korteilla mitään vaikka kuinka piti molempien merkkien kortit toimia. Onneksi meillä oli matkakassana Marian isältä valmiiksi yuaneja. Taksin saaminen tuotti kanssa ongelmia. Paikalliset eivät ymmärtäneet hotellin nimeä eikä osoitetta länsimaisin kirjaimin eikä tietenkään ollut tajuttu ottaa sitä mukaan kiinaksi. Netistä oltiin luettu, että alakerrasta ei Sanyan lentokentällä pidä ottaa taksia, joten mentiin ylös. Eihän siellä mitään takseja ollut, joten alas piti mennä. Pian oltiin usean kiinalaisen piirittäminä ja ahdistus alkoi nousta väsymyksen rinnalle. Karkasimme takaisin sisälle, jonne sinnikkäin kuski seurasi perässä . Tyyppi hommasi itselleen tulkin, joka osasi lukea meidän kirjaimia. Vihdoin selvisi minne pitäisi mennä, mutta hinnaksi määräytyi 80 yuania. Tämä oli meille liikaa ja pakenimme jälleen päällekäyviä kiinalaisia.
Tuskastumisen ja väsymyksen uuvuttamina päädyimme jälleen yläkertaan, josta onneksi löysimme naisen, joka osasi kääntää hotellimme nimen kiinaksi. Päätimme yrittää taksia vielä kerran yläkerrasta ja tällä kertaa eteemme saapui ihan virallinen taksi. Hinnaksi selvisi 30 yuania, joka siinä tilassa kelpasi meille, vaikka siinäkin oli puolet liikaa.
Taas saatiin jännittävä kokemus eri maiden ajokulttuurista, kun taksi veteli milloin milläkin kaistalla. Yleisimmin kuitenkin keskiviivalla. Perille päästiin ja näin siirryttiin seuraavaan episodiin. Toive olisi ollut päästä 14 tuntia matkanneena mahdollisimman äkkiä nukkumaan, mutta ei. Respassa oli kolme naista, joista kukaan ei puhunut englantia. Passeja vertailtiin tietokoneen ruudun kanssa pitkään ja viimein Kimmolle ojennettiin puhelimen luuri. Luurista kuului huonosti epäselvää englantia ja ainoa mistä sai selvää oli "juu hävtu pei tö kavernment" eli hallitus halusi meidän rahat. Pitkän selvittelyn ja häsellyksen jälkeen selvisi, että meidän tulee maksaa pantti(joka on siis hallituksen asettama). Viimein saatiin avainkortti ja eräs naisista lähti näyttämään meille huonetta.
Viimein päivä oli pulkassa. Sovittiin, että huomenna ei tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti