Päivä 4

Ihmisiä

Aamu aloitettiin eilistä rivakammin. Hotellin ikkunasta katsottiin, että aurinko näyttää paistavan ja säätietojen mukaan olisi +19. Eipä muuta kuin metroon ja kohti Tokion alkusijaa Asakusaa. Paikan päällä odottikin sitten sade ja turismi. Itsehän ei toki turisteihin lukeuduta. Taisteltiin noin miljoonan japanilaisen kanssa tiemme kohti Sensoji-temppeliä.

Huomaa takana tervehtivät seuraajani

Temppelissä suoritettiin asiaan kuuluvat rituaalit leyhyttämällä savua päällemme, jotta kohdat joihin savu osuu paranisivat. Tämän jälkeen rituaalit jatkui heittämällä jumalille kolikoita, taputtamalla käsiä yhteen kaksi kertaa ja kumartamalla. 

Sisällä temppelissä piti sekoittaa purkissa olevia numerotikkuja ja samalla toivoa. Sen jälkeen tikku vedettiin ulos ja etsittiin seinältä luukku, jota numero vastasi. Helppoa, paitsi numerot oli japanin ihmisten merkinnöillä. No hetki siinä meni, mutta kyllä luukuista vihdoin vastaavat hieroglyfit sitten löytyi. Molemmille jumalat soivat positiivisia asioita ja hyvää onnea.

Temppelissä touhuilun aikana oli sade yltynyt ja sen lisäksi oli saapunut melkoisen navakka tuuli. Päätimme jättää ulkohengailut tältä päivältä tähän ja lähteä tutustumaan kaupungin toisella puolella sijaitsevaan akvaarioon, jossa olisi haita. Käväistiin pikaisesti syömässä melko huonot donitsit (olipa edes vihreää fantaa) ja istahdettiin jälleen metroon.

Esittelyssä vihreä fanta

Matkaa kohti Shinagawa Aquariumia oli vaivaiset 16 pysäkinväliä, mutta se sujahti äkkiä varsinkin kun linja muuttui metrolinjasta jossain välissä junaksi eikä edennytkään metrokartan pysäkkien mukaan. Huomattiin kuitenkin asia ajoissa ja hypättiin pois sopivassa kohdassa. Aseman vierestä löydettiin oikein houkutteleva japanilainen pelihalli, johon oli pakko tutustua. Sadalla jenillä paukuteltiin viidakkorumpuja olan takaa.

Lars Ulrich
(tiesitkö, että kaikki tanskalaiset näyttää Lars Ulrichilta)

Lähdimme etenemään kohti akvaariota suhteellisen kovassa tuulessa ja poikittaisessa sateessa. Samalla näimme miekkosen, jolla oli reteesti muovipussi päässä. Itsellekin tuli olo, että muovipussi tulisi tarpeeseen, koska tässä vaiheessa Ruokavinkistä aikanaan parilla eurolla ostettu sateenvarjo sanoi sopimuksensa irti lopullisesti. Taisteltiin eteenpäin koettaen pitää sateenvarjoa edes jotenkin koossa. Viimein opaskyltit ohjasti meidät haluttuun kohteeseen ja pääsimme ihailemaan kaloja, itse tietenkin läpimärkinä.
Kokonaisuutena paikka ei ollut mikään ihmeellinen, mutta oli siellä kuitenkin näkemistä ja ihmettelemistä.

Katseltiin hylkeiden showta, jossa tosin ihmisille esiintymistä tärkeämmäksi hylkeiden osalta nousi keskinäinen kinastelu. Kaloja oli monia, mutta hait, joita olin tahtonut nähdä tuottivat pettymyksen. Siellä ne möllötti eivätkä tehneet mitään. Itse toki odotin vähintään jotain tappajahaista tuttuja 'temppuja'.

Tappajahai

Paikan delfiinit oli oikein hyviä ja tarjosivat oivan esityksen. Näiden lisäksi käytiin kokeilemassa miltä tuntuu laittaa käsi altaaseen, jossa on vanhaa ihosolukkoa syöviä pikkukaloja.

Metrolla lähdimme kohti hotellia, kun paleli ja kosteat vaatteet teki mieli vaihtaa kuiviin. Jälleen kerran suunnitelmiin tuli muutos ja päädyimme tekemään 'pienen' poikkeaman Harajukuun, hakemaan uudet crepesit. Tällä kertaa Maria otti makean ja Kimmo suolaisen.

Viime kertaa mukaillen oli myös paikallaan käydä ottamassa uudet kuvat kuva-automaatissa. Japanilaisia aakkosia randomilla painaen nimiksemme muodostui Kutenukiku ja Riyoruso.

Hetken välikuoleman jälkeen ja kuivien vaatteiden voimistamana lähdimme etsimään ruokapaikkaa Shibuyasta. Päädyimme neonvärisäihkeestä sokeutuneena paikkaan, jossa annokset tilattiin pöytään tietokoneella.

Oikeaoppisesti tilailimme pöytään annoksina vähän kaikkea ja tietenkin kuumaa sakea.

Ruokailun jälkeen pyörimme hetken ympäri Shibuyaa nuorisoparvia katsellen ja tänne varmaan palaamme joku päivä shoppailemaan. Menojalkaa kuitenkin vielä hieman vipatti, joten hyppäsimme metroon ja suuntasimme kohti hurjaa biletysmestaa eli Roppongia.
Hurjasta en kyllä tämän kaupunginosan kohdalla tiedä, mutta käväisimme juomassa yhdet juomat pienessä pubissa, jossa sattumalta näytettiin tv:stä lumilautailua Suomesta. Naureskeltiin sille, kuinka uljaalta Suomi oli kuvissa saatu näyttämään.
Loppuiltaan saatiinkin sitten jännitystä, kun metrolinja, jota olimme kuvitelleet käyttävämme, olikin jo tämän päivän osalta päättynyt. Kävellen hortoilimme summittaisesti kohti hotellia ja useiden korttelien pyörimisen jälkeen vihdoin pääsimme perille. Tosin kartta ei selvinnyt tuosta reissusta aivan yhtä ehjänä.

Päivä 3

Aamulla ei olisi millään jaksanut herätä. Torkutettiin parikin kertaa, mutta Maria ei päässyt vielä ylös, erikoista sinällään. Keittelin siinä ensiksi kahvia ja luin japaniksi hotellin ohjeita. Oli oikein mielenkiintoista.
Syötiin aamupala hotellihuoneessa, koska ostimme eilen aamupalatarpeet kaupasta. Tarkoitus oli säästää aikaa ja päästä liikkeelle nopeasti. No sanotaanko, että kyllähän tuo melkein onnistui, tai lähes. Nopeasta en tiedä, mutta liikkeelle päästiin :) Melkoisen jännityselementin toi juoma nimeltä Georgia Black. Purkki näytti oikein kivalta kaupassa, mutta lopputulos olikin jääkylmää kahvia. Nam.
Ensimmäinen kohde päivälle oli suunnata Ochanomizuun, josta löytyy erilaisia instrumentteja myyvien kauppojen keskittymä. Pasmo-korttia höylättiin taas olan takaa ja metrolla löydettiin perille helposti. Itse kulkeminen alkaa olla jo melko tuttua eikä tuota sen kummemmin päänvaivaa.

Perillä kitarakauppoja oli juuri niin mahdottomasti kuin oli voinut kuvitella. Heti ensimmäisessä kaupassa syke alkoi nousta, kun seinältä löytyi Kurt Cobainin kitaroille pyhitetty osuus. Samassa kaupassa tuli itsekin tutustuttua uuteen Cobainin Jaguaariin. Myyjä oli niin tohkeissaan, että viritteli kitaraa ja vahvistimen soundia valmiiksi melkein kymmenen minuuttia. En tohtinut kaveria keskeyttää, kun innoissaan sitä teki. Kokeilua varten myyjä käänsi kohteliaasti nupit täysille, että ei jäänyt varmasti koko kadulle epäselväksi osataanko täällä soittaa vai ei.

Kitarakauppoja jaksettiin pyöriä läpi useita kymmeniä ja Maria löysi itselleen punaisen valkopalloisen kitarahihnan. Muuta ei sitten matkaan tarttunutkaan, vaikka useita kitaroita olisi mieluusti mukanaan vienytkin. Ihailtiin mm. Kiss-basisti Gene Simmonsin hurjaa kirvesbassoa sekä Spiderman-kitaraa. Harmi, että kaupoissa ei saanut kuvata.
Kitaroiden välissä käväistiin pahimpaan nälkään syömässä kahviosta patongit ja juomat. Vanhempi täti ei puhunut sanaakaan englantia, mutta jaksoi selittää kaikki asiat juurta jaksain japaniksi. Yhteisymmärrystäkin löytyi kun alettiin japanin lisäksi käyttää käsimerkkejä. Vessoissa oli jälleen kaikenlaista automatiikkaa, joka jaksaa aina huvituttaa.

Usein viisikerroksisiin kitarapuljuihin väsähdettyämme lähdettiin kävellen kohti keisarillisen palatsin puutarhaa. No, suora tie vaihtui yllätys yllätys viehättävien pikkukatujen tutkimiseen ja niinpä löysimme itsemme aivan eri paikasta kuin oli alunperin ollut tarkoitus. Eipä siinä, sillä ilman tätä harharetkeä ei olisi nähty paikallista Ghostbustersin jaostoa eikä kohdattu melkoisen kovaa tuulta.

Lähdimme kiertämään Kitanomaru Parkia, josta löytyi oikein nätti vesialue, missä päätimme istahtaa hetken ja tutkailla tilannetta randomilla valittujen juoma-automaattijuomien kera.

Löysimme paikallista virkavaltaa. Ja siis niitä juoma-automaatteja.

Kierrellessä löytyi myös setä, joka videoi kukkasta. Siitä tulee varmasti hyvä video. Seuraavaksi pakollinen kukkakuva, mutta ei samasta kukasta mitä setä filmasi, vaan siitä viereisestä.

Tässä Maria joraa.

Tässä on joku tyyppi puumajassa. En tunnista.

Yritimme saada itsemme puiston itäpuolelle, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta näin ei tapahtunut. Jälkikäteen selvisi, että se puoli puistosta oli perjantaisin kiinni. No eipä siinä mitään, luettiinpahan paljon karttaa. Eikä oikein sekään meinannut auttaa. Löysimme kuitenkin itsemme katselemasta ikkunoiden läpi tv-ohjelman tekemistä. Saatettiin päästä telkkariin. Maria sanoo JEEEEEE!

Päivä eteni kävellessä ja talsittiin viimein hotellille. Nälkä yllätti matkalla ja päätimme kokeilla paikallisen 7-elevenin tarjontaa. Maria meni tyylikkäällä ilmeellä sushilinjalla ja Kimmo harjoitteli friteeratun kanan kanssa posetusta. Hyvää oli tämäkin. 

Jälkkärinä oli jotain jännää kakkua kuten ilmeestä näkyy.

Lopuksi vielä japanilainen KOOKOSPALM! kertoi Maria.

Päivä 2

Nukuttiin lähes puoleen päivään, mikä vähän harmitti, mutta suoriuduttiin nopeasti lähtövalmiiksi. Aamupalaksi söimme edellispäivänä hankitut pandajutut, jotka eivät aivan maistuneet siltä, kuin olisimme toivoneet. Päätimme lähteä käymään Harajukussa ja Shibuyassa. Ensiksi kävimme kuitenkin lähistöllä kahvilassa syömässä vähän parempaa aamupalaa, mikä olikin yllättävän haastava tehtävä. Paikassa ei kukaan puhunut englantia ja annoksista olevat kuvat olivat hyvin pieniä. Kimmo sai haluamansa annoksen, mutta Marialle tupsahti parmankinkkuleipä, josta onneksi sai parmankinkut kaavittua helposti pois. Toisen aamupalan jälkeen lähdimme metrolla kohti Harajukua.

Liikkeellä oli pari muutakin ihmistä, sillä koululaisilla oli kevätlomat käynnissä. Menimme ensiksi Harajukuun kiertämään kauppoja. Kimmo löysi mm. hienon Tamagotchi-kaupan.

Kiertelimme vähän ja löysimme sattumalta puiston keskeltä Harajukua. Keskellä oli pieni lampi, jossa uiskenteli mm. karppeja ja kilpikonnia. Alueella oli myös pieni temppeli. Välipalaksi söimme crepesit eli letut: Marialla curry-tonnikala-juusto ja Kimmolla banaani-suklaakakku-juustokakku-kermavaahto-kinuskikastike-jajotainjännää (!)

Kaupoissa kiertelyn jälkeen (Kimmo osti hupparin, yllätys) menimme läheiselle Yoyogin puistoalueelle kävelemään.

Puistoilun jälkeen lähdimme kävelemään kohti Shibuyaa. Alkoi olla jo kova nälkä ja aloimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimmekin sattumalta vähän luomuhenkisen Green Grill-nimisen paikan, josta saimme loistavaa palvelua englanniksi. Otimme alkupalaksi juustolautasen, pääruoaksi Kimmo söi korianterikanaa ja Maria voissa paistettua kalaa ja vihanneksia, mitkä olivat ihan hyviä valintoja molemmat. Jälkiruoaksi otimme vielä suklaakakkua ja tofujuustokakkua, jossa oli erikoisuutena vaaleanpunaiset riisimurot (siltä ne ainakin näytti ja maistui). Kimmollakin alkoi jo puikolla syöminen luonnistua.

Japanin ruokakulttuuri on hauska, sillä ruokalajit tilataan yhteiseksi ja niitä tuodaan pöytään vähän kerrallaan. Kaikilla on omat pienet lautaset, joihin ruokaa otetaan yhteisiltä tarjoilulautasilta. Aluksi tilataan juomat tai drinkit ja juomalistoilla löytyykin paljon valinnanvaraa.

Ruokailun jälkeen menimme vielä pyörimään ympäri Shibuyaa ja katsomaan maailmankuulua risteystä, jossa riittikin ihmeteltävää. Käytännössä suojateitä meni ympyrämuodossa joka suuntaan ja ihmisiä oli suhteellisen paljon liikkeellä. Joka puolella oli vilkkuvia valoja ja isoja screenejä, jotka loivat hektisen markkinatunnelman.

Sitten lähdimme metrolla kohti hotellia.

Löysimme muuten Harajukusta valokuvakonepaikan, jossa sai mennä ottamaan valokuvia eriteemaisissa valokuvauskopeissa 400 jenillä, jonka jälkeen kuvia pääsi muokkaamaan haluamallaan tavalla ja lopuksi sai printin mukaan. Meidän kopin teema oli "Bambi-silmät" ja tässä tulos:

Että semmoista..

Päivä 1

Lähdimme kotoa 27.3. klo 9.30 bussilla kohti Jyväskylän rautatieasemaa, josta jatkoimme junalla (vaihto Tampereella) Tikkurilaan, josta jälleen bussilla lentokentälle.

Hyvä peli lentokoneessa, mutta tyly loppu tuli, ok.

Saavuimme Japaniin, Naritan lentokentälle 28.3.2012 noin klo 9.00. Lentomme oli suora Finnairin lento Helsinki-Vantaalta Naritaan. Lähtöaika Suomesta oli 17.15 ja yhteensä lento kesti noin 9,5 tuntia. Emme olleet aikaisemmin olleet näin pitkällä lennolla, mutta aika meni yllättävän nopeasti nukkuen, leffoja katsellen ja pelejä pelaillen. Hauskaa oli se, ettemme olleet ikinä tajunneet, kuinka Euroopan ulkopuolisille lennoille pitää mennä erikseen passintarkastuksen läpi. Me nohevina jäpiköinä käytimme vieläpä itsepalvelupassintunnistusta ja saimme olla ylpeitä onnistumisesta. Lentokoneessa jouduimme täyttämään muutamia lomakkeita tullattavasta omaisuudesa ja maahantulosta. Tämäkin on aivan unohtunut, kun matkailu on tapahtunut pääasiassa Euroopan sisällä. Voi kuinka helppoa matkanteko Euroopassa onkaan!

Naritasta hommasimme aluksi edestakaiset junaliput Tokioon ja takaisin sekä rajattoman metrokortin kahdeksi päiväksi. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei tämä ollut paras mahdollinen hankinta, vaan olisi kannattanut hankkia Pasmo-lipuke, joka käy kaikkiin Tokion juniin ja esimerkiksi pieniin kioskiostoksiin. Pasmoon ladataan rahaa ja sitä vilautetaan asemilla, jolloin summa vähenee. Pasmoon voi ladata aina tarvittaessa lisää rahaa, mikä tekee siitä kätevän. Hankimme myöhemmin samana päivänä myös Pasmot.

Junailun ja kolmen metron jälkeen päädyimme lopulta lähelle hotelliamme. Tuntui hassulta yrittää etsiä hotellia, koska missään ei näkynyt tien nimiä tms. Onneksemme eräs fillarilähetti näki matkalaukkumme, kartat ja ilmeisesti myös kysymysmerkit kasvoillamme ja pysähtyi kysymään, olimmeko menossa Tokyo Green Palace-hotelliin. Ja olimmehan me (mistä poitsu sen tiesi, ei mitään hajua)! Poitsu opasti meidät perille ja vaikka check-in oli vasta klo 14, saimme onneksi jättää matkalaukut hotellille. Meillä oli siis pari tuntia aikaa tapettavana, ennen kuin pääsimme hotelliin. Päätimme mennä syömään jonnekin lähelle ja ostamaan evästarpeita.

Pyörimme hetken aikaa ihmettelemässä lähistöllä ja päätimme mennä randomilla mihin tahansa paikkaan, josta saa ruokaa ja mielellään myös kasvisruokaa minulle. Valinta kohdistui italialaiseen paikkaan, joka oli kyllä villi valinta. Koska käynnissä oli lounasaika, paikka oli tupaten täynnä ja pelmahdimme sisään pahimpaan mahdolliseen aikaan. Meidät ohjattiin suoraan pöytään ja kukaan ei tietenkään puhunut englantia. Tilasimme randomilla annokset ja aluksi pöytään tuotiin misokeiton tyylinen keitto ja joku epämääräinen möllykkä, joita tietysti kiltisti maistoimme. Pääruoaksi tilaamani tomaattimozzarellabasilikarisotto ei ollut parhaimmasta päästä, Kimmolla oli ilmeisesti astetta parempi kokemus. Ruoka oli hauska sekoitus italialaista ja japanilaista ruokaa ja kokemus sinänsä oli miellyttävä, vaikka ruoka ei kauhean loistavaa ollutkaan.

Kävimme vielä shoppailemassa paikallisia ruokaerikoisuuksia lähimarketissa ja lopulta pääsimme hotelliin. Huoneemme oli todella mini, ehkä noin 3 x 3 metriä plus vessa, mutta sinne oli mahdutettu kaikki tarvittava. Suihkun jälkeen menimme pariksi tunniksi nukkumaan, sillä unet olivat parina edellisenä yönä jääneet vähälle ja aikaerokin painoi.

Olimme sopineet illaksi tapaamisen japanilaisen Tokikon kanssa, joka oli asunut Jyväskylässä viisi vuotta. Tokiko puhuu erittäin sujuvaa suomea ja oli luvannut näyttää meille paikkoja. Menimmekin aluksi ilmaiselle näköalatornille Tokyo Metropolitan Government Buildingiin, Shinjukuun, josta avautuikin upeat maisemat kaupungin ylle. Tästä lähdimme syömään ja annoimme Tokikon tilata meille hyvän kattauksen erilaisia syömisiä japanilaiseen tapaan. Söimme mm. kalalautasen, keitettyjä herneitä, tofua, paistettua kalaa, salaattia, sieni- ja kanavartaita ja joimme erilaisia juomia, itse valitsin jogurtticocktailin, health & beauty cocktailin sekä lämmitettyä sakea. Ruuan jälkeen kiersimme Tokikon kanssa hetken Shinjukua ja sitten alkoi jälleen aikaero painaa, jolloin oli aika mennä hotellille miettimään nukkumaanmenoa.

Ensimmäisen päivän fiilis on hyvä, ihmiset vaikuttavat mukavilta ja kaupungilta värikkäältä ja valtavalta. Paljon on nähty pukumiehiä ja hengityssuojaimia ja ihmetelty kummallisia kirjaimia ja ihmisten puhetta. Jännää on, kun ei ymmärrä mitään varoituskylttejä yms. vaan kulkee vain autuaan tietämättömänä ympäriinsä.

Siinä ensimmäinen päivämme Japanissa, tästä se Tour de Asia lähtee!