Päivä 14

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja reippaalla marssilla kohti metroexittiä, josta bussi hakisi meidät kohti Dmz-aluetta ts. Koreoiden rajaa.

Ajoissa oltiin, mutta ketään ei näkynyt. Kymmenen minuuttia myöhässä paikalle kiiruhti täti, joka huuti: "are you two Kimmo?". No oltiinhan me ja matka alkoi.

Maria ja rajavartija. Jäätävä kaveri. Siis vartija.

Bussilla mentiin ensin katselemaan eri muistomerkkejä ja täällä vaihdoimme myös bussia. Matka jatkui uudella bussilla kohti rautatieasemaa, joka odottaa tyhjillään Koreoiden yhdistymistä. Ei näkynyt paljoa matkustajia odotustiloissa.

Maria ja rajavartija osa 2. Jäätävä kaveri. Siis Maria.

Saa kaveri vielä hetken odotella

Toisena pyörähdimme katselemassa Pohjois-Korean puolelle dmz-alueen yli, mutta sumun takia näkymät jäi melko laihoiksi.

Kolmantena kohteena laskeuduttiin maan alle tutkimaan Pohjois-Korealaisten rakentamaa hyökkäystunnelia. Yhteensä tunneleita on löydetty neljä ja niitä oletetaan olevan huomattavasti enemmän. Tämän lisäksi näimme lyhytfilmin Koreoiden erosta ja yhdistymishaaveista. Tuli hyvin vahvasti sellainen 'Karjala takaisin'-fiilis.

Kokonaisuudessaan kierros oli aika huonosti järjestetty, mutta mielenkiintoinen.

Takaisin Souliin saavuttaessa ilmenikin ettei kiertokselta niin vain poistuta, vaan vielä pitäisi käydä ametistitehtaassa vierailulla. Itse olin jo hyvää matkaa metrolle menossa, mutta Maria halusi kuuliaisesti suorittaa kiertoksen loppuun. Vihdoin pääsimme bussista pois ja siirryimme metrolla hotellille lyhyelle tuumaustauolle.

Hetki Super-Mariota riitti ja lähdettiin käppäilemään ympäri 'omaa' kaupunginosaa toiveena löytää ruokapaikka ja Hello Kitty-kahvila (eri kuin aiemmin mainittu). Molempien kanssa onnisti. Ensin käytiin syömässä, jossa Marialle jälleen tuli vegetaristin annos, jonka seassa oli lihaa. Tätä ne Korean kasvissyöjät syö.

Keskellä kuvaa korealainen 'keitto'. Katkarapuja, tofua, lihaa ja kaikkea jännää.

Ruokailun jälkeen pyörimme kaupoilla. Päädyimme myös infernaaliseen koruliikkeeseen, jossa tekno jytäsi taustalla niin kovaa, että kaiuttimet särkivät. Tämän päälle nuorehko naishenkilö puhui mikkiin koko ajan, hädin tuskin hengittäen välissä. Itselleni tämä 'ihana' kokemus riitti jo viiden minuutin jälkeen, mutta Maria sai tarpeekseen vasta vuosilta tuntuneen ajan kuluttua.

Löydettiin kissakahvila, jonne tie vie ensi jaksossa

"huh huh, mitä touhua - korealaiset ja sateenvarjot"

Lyhyen pyörimisen jälkeen vuorossa oli Hello Kitty-kahvila. Se oli kyllä oikein hieno. Jos vähänkään Hello Kitty ärsyttää, niin älä mene, mutta jos ei niin kokemuksen arvoinen paikka se on. Hinnat oli maan muuhun tasoon aika kovat, lähelle Suomen hintoja. Hienosti oli kakutkin Hello Kittyn näköisiä ja juomien pinnalle oli siroteltu Hello Kitty-kuvat.

Jopa piippari oli Hello Kittyä

Loppuilta pyörittiin kaupoissa. Tosin kello oli jo aika paljon, eikä paljon enää ehditty. Erään tavaratalon Converse-osastolla kävi mukava sattumus, kun englantia puhumaton poika yritti selittää meille, että Batman-converset on varastossa ja kauppa on menossa kiinni. Kännykän näytöltä saatiin lukea käännösohjelman tuotos joka oli kutakuinkin näin "Shoes underground, cash available". No mikäs siinä, ainahan se käteinen kelpaa.

Eipä tässä päivässä sen kummempia. Seuraava onkin sitten viimeinen koko päivä Koreassa.