Päivä 4

Ihmisiä

Aamu aloitettiin eilistä rivakammin. Hotellin ikkunasta katsottiin, että aurinko näyttää paistavan ja säätietojen mukaan olisi +19. Eipä muuta kuin metroon ja kohti Tokion alkusijaa Asakusaa. Paikan päällä odottikin sitten sade ja turismi. Itsehän ei toki turisteihin lukeuduta. Taisteltiin noin miljoonan japanilaisen kanssa tiemme kohti Sensoji-temppeliä.

Huomaa takana tervehtivät seuraajani

Temppelissä suoritettiin asiaan kuuluvat rituaalit leyhyttämällä savua päällemme, jotta kohdat joihin savu osuu paranisivat. Tämän jälkeen rituaalit jatkui heittämällä jumalille kolikoita, taputtamalla käsiä yhteen kaksi kertaa ja kumartamalla. 

Sisällä temppelissä piti sekoittaa purkissa olevia numerotikkuja ja samalla toivoa. Sen jälkeen tikku vedettiin ulos ja etsittiin seinältä luukku, jota numero vastasi. Helppoa, paitsi numerot oli japanin ihmisten merkinnöillä. No hetki siinä meni, mutta kyllä luukuista vihdoin vastaavat hieroglyfit sitten löytyi. Molemmille jumalat soivat positiivisia asioita ja hyvää onnea.

Temppelissä touhuilun aikana oli sade yltynyt ja sen lisäksi oli saapunut melkoisen navakka tuuli. Päätimme jättää ulkohengailut tältä päivältä tähän ja lähteä tutustumaan kaupungin toisella puolella sijaitsevaan akvaarioon, jossa olisi haita. Käväistiin pikaisesti syömässä melko huonot donitsit (olipa edes vihreää fantaa) ja istahdettiin jälleen metroon.

Esittelyssä vihreä fanta

Matkaa kohti Shinagawa Aquariumia oli vaivaiset 16 pysäkinväliä, mutta se sujahti äkkiä varsinkin kun linja muuttui metrolinjasta jossain välissä junaksi eikä edennytkään metrokartan pysäkkien mukaan. Huomattiin kuitenkin asia ajoissa ja hypättiin pois sopivassa kohdassa. Aseman vierestä löydettiin oikein houkutteleva japanilainen pelihalli, johon oli pakko tutustua. Sadalla jenillä paukuteltiin viidakkorumpuja olan takaa.

Lars Ulrich
(tiesitkö, että kaikki tanskalaiset näyttää Lars Ulrichilta)

Lähdimme etenemään kohti akvaariota suhteellisen kovassa tuulessa ja poikittaisessa sateessa. Samalla näimme miekkosen, jolla oli reteesti muovipussi päässä. Itsellekin tuli olo, että muovipussi tulisi tarpeeseen, koska tässä vaiheessa Ruokavinkistä aikanaan parilla eurolla ostettu sateenvarjo sanoi sopimuksensa irti lopullisesti. Taisteltiin eteenpäin koettaen pitää sateenvarjoa edes jotenkin koossa. Viimein opaskyltit ohjasti meidät haluttuun kohteeseen ja pääsimme ihailemaan kaloja, itse tietenkin läpimärkinä.
Kokonaisuutena paikka ei ollut mikään ihmeellinen, mutta oli siellä kuitenkin näkemistä ja ihmettelemistä.

Katseltiin hylkeiden showta, jossa tosin ihmisille esiintymistä tärkeämmäksi hylkeiden osalta nousi keskinäinen kinastelu. Kaloja oli monia, mutta hait, joita olin tahtonut nähdä tuottivat pettymyksen. Siellä ne möllötti eivätkä tehneet mitään. Itse toki odotin vähintään jotain tappajahaista tuttuja 'temppuja'.

Tappajahai

Paikan delfiinit oli oikein hyviä ja tarjosivat oivan esityksen. Näiden lisäksi käytiin kokeilemassa miltä tuntuu laittaa käsi altaaseen, jossa on vanhaa ihosolukkoa syöviä pikkukaloja.

Metrolla lähdimme kohti hotellia, kun paleli ja kosteat vaatteet teki mieli vaihtaa kuiviin. Jälleen kerran suunnitelmiin tuli muutos ja päädyimme tekemään 'pienen' poikkeaman Harajukuun, hakemaan uudet crepesit. Tällä kertaa Maria otti makean ja Kimmo suolaisen.

Viime kertaa mukaillen oli myös paikallaan käydä ottamassa uudet kuvat kuva-automaatissa. Japanilaisia aakkosia randomilla painaen nimiksemme muodostui Kutenukiku ja Riyoruso.

Hetken välikuoleman jälkeen ja kuivien vaatteiden voimistamana lähdimme etsimään ruokapaikkaa Shibuyasta. Päädyimme neonvärisäihkeestä sokeutuneena paikkaan, jossa annokset tilattiin pöytään tietokoneella.

Oikeaoppisesti tilailimme pöytään annoksina vähän kaikkea ja tietenkin kuumaa sakea.

Ruokailun jälkeen pyörimme hetken ympäri Shibuyaa nuorisoparvia katsellen ja tänne varmaan palaamme joku päivä shoppailemaan. Menojalkaa kuitenkin vielä hieman vipatti, joten hyppäsimme metroon ja suuntasimme kohti hurjaa biletysmestaa eli Roppongia.
Hurjasta en kyllä tämän kaupunginosan kohdalla tiedä, mutta käväisimme juomassa yhdet juomat pienessä pubissa, jossa sattumalta näytettiin tv:stä lumilautailua Suomesta. Naureskeltiin sille, kuinka uljaalta Suomi oli kuvissa saatu näyttämään.
Loppuiltaan saatiinkin sitten jännitystä, kun metrolinja, jota olimme kuvitelleet käyttävämme, olikin jo tämän päivän osalta päättynyt. Kävellen hortoilimme summittaisesti kohti hotellia ja useiden korttelien pyörimisen jälkeen vihdoin pääsimme perille. Tosin kartta ei selvinnyt tuosta reissusta aivan yhtä ehjänä.