Päivä 3

Aamulla ei olisi millään jaksanut herätä. Torkutettiin parikin kertaa, mutta Maria ei päässyt vielä ylös, erikoista sinällään. Keittelin siinä ensiksi kahvia ja luin japaniksi hotellin ohjeita. Oli oikein mielenkiintoista.
Syötiin aamupala hotellihuoneessa, koska ostimme eilen aamupalatarpeet kaupasta. Tarkoitus oli säästää aikaa ja päästä liikkeelle nopeasti. No sanotaanko, että kyllähän tuo melkein onnistui, tai lähes. Nopeasta en tiedä, mutta liikkeelle päästiin :) Melkoisen jännityselementin toi juoma nimeltä Georgia Black. Purkki näytti oikein kivalta kaupassa, mutta lopputulos olikin jääkylmää kahvia. Nam.
Ensimmäinen kohde päivälle oli suunnata Ochanomizuun, josta löytyy erilaisia instrumentteja myyvien kauppojen keskittymä. Pasmo-korttia höylättiin taas olan takaa ja metrolla löydettiin perille helposti. Itse kulkeminen alkaa olla jo melko tuttua eikä tuota sen kummemmin päänvaivaa.

Perillä kitarakauppoja oli juuri niin mahdottomasti kuin oli voinut kuvitella. Heti ensimmäisessä kaupassa syke alkoi nousta, kun seinältä löytyi Kurt Cobainin kitaroille pyhitetty osuus. Samassa kaupassa tuli itsekin tutustuttua uuteen Cobainin Jaguaariin. Myyjä oli niin tohkeissaan, että viritteli kitaraa ja vahvistimen soundia valmiiksi melkein kymmenen minuuttia. En tohtinut kaveria keskeyttää, kun innoissaan sitä teki. Kokeilua varten myyjä käänsi kohteliaasti nupit täysille, että ei jäänyt varmasti koko kadulle epäselväksi osataanko täällä soittaa vai ei.

Kitarakauppoja jaksettiin pyöriä läpi useita kymmeniä ja Maria löysi itselleen punaisen valkopalloisen kitarahihnan. Muuta ei sitten matkaan tarttunutkaan, vaikka useita kitaroita olisi mieluusti mukanaan vienytkin. Ihailtiin mm. Kiss-basisti Gene Simmonsin hurjaa kirvesbassoa sekä Spiderman-kitaraa. Harmi, että kaupoissa ei saanut kuvata.
Kitaroiden välissä käväistiin pahimpaan nälkään syömässä kahviosta patongit ja juomat. Vanhempi täti ei puhunut sanaakaan englantia, mutta jaksoi selittää kaikki asiat juurta jaksain japaniksi. Yhteisymmärrystäkin löytyi kun alettiin japanin lisäksi käyttää käsimerkkejä. Vessoissa oli jälleen kaikenlaista automatiikkaa, joka jaksaa aina huvituttaa.

Usein viisikerroksisiin kitarapuljuihin väsähdettyämme lähdettiin kävellen kohti keisarillisen palatsin puutarhaa. No, suora tie vaihtui yllätys yllätys viehättävien pikkukatujen tutkimiseen ja niinpä löysimme itsemme aivan eri paikasta kuin oli alunperin ollut tarkoitus. Eipä siinä, sillä ilman tätä harharetkeä ei olisi nähty paikallista Ghostbustersin jaostoa eikä kohdattu melkoisen kovaa tuulta.

Lähdimme kiertämään Kitanomaru Parkia, josta löytyi oikein nätti vesialue, missä päätimme istahtaa hetken ja tutkailla tilannetta randomilla valittujen juoma-automaattijuomien kera.

Löysimme paikallista virkavaltaa. Ja siis niitä juoma-automaatteja.

Kierrellessä löytyi myös setä, joka videoi kukkasta. Siitä tulee varmasti hyvä video. Seuraavaksi pakollinen kukkakuva, mutta ei samasta kukasta mitä setä filmasi, vaan siitä viereisestä.

Tässä Maria joraa.

Tässä on joku tyyppi puumajassa. En tunnista.

Yritimme saada itsemme puiston itäpuolelle, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta näin ei tapahtunut. Jälkikäteen selvisi, että se puoli puistosta oli perjantaisin kiinni. No eipä siinä mitään, luettiinpahan paljon karttaa. Eikä oikein sekään meinannut auttaa. Löysimme kuitenkin itsemme katselemasta ikkunoiden läpi tv-ohjelman tekemistä. Saatettiin päästä telkkariin. Maria sanoo JEEEEEE!

Päivä eteni kävellessä ja talsittiin viimein hotellille. Nälkä yllätti matkalla ja päätimme kokeilla paikallisen 7-elevenin tarjontaa. Maria meni tyylikkäällä ilmeellä sushilinjalla ja Kimmo harjoitteli friteeratun kanan kanssa posetusta. Hyvää oli tämäkin. 

Jälkkärinä oli jotain jännää kakkua kuten ilmeestä näkyy.

Lopuksi vielä japanilainen KOOKOSPALM! kertoi Maria.