Päivä 1

Lähdimme kotoa 27.3. klo 9.30 bussilla kohti Jyväskylän rautatieasemaa, josta jatkoimme junalla (vaihto Tampereella) Tikkurilaan, josta jälleen bussilla lentokentälle.

Hyvä peli lentokoneessa, mutta tyly loppu tuli, ok.

Saavuimme Japaniin, Naritan lentokentälle 28.3.2012 noin klo 9.00. Lentomme oli suora Finnairin lento Helsinki-Vantaalta Naritaan. Lähtöaika Suomesta oli 17.15 ja yhteensä lento kesti noin 9,5 tuntia. Emme olleet aikaisemmin olleet näin pitkällä lennolla, mutta aika meni yllättävän nopeasti nukkuen, leffoja katsellen ja pelejä pelaillen. Hauskaa oli se, ettemme olleet ikinä tajunneet, kuinka Euroopan ulkopuolisille lennoille pitää mennä erikseen passintarkastuksen läpi. Me nohevina jäpiköinä käytimme vieläpä itsepalvelupassintunnistusta ja saimme olla ylpeitä onnistumisesta. Lentokoneessa jouduimme täyttämään muutamia lomakkeita tullattavasta omaisuudesa ja maahantulosta. Tämäkin on aivan unohtunut, kun matkailu on tapahtunut pääasiassa Euroopan sisällä. Voi kuinka helppoa matkanteko Euroopassa onkaan!

Naritasta hommasimme aluksi edestakaiset junaliput Tokioon ja takaisin sekä rajattoman metrokortin kahdeksi päiväksi. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei tämä ollut paras mahdollinen hankinta, vaan olisi kannattanut hankkia Pasmo-lipuke, joka käy kaikkiin Tokion juniin ja esimerkiksi pieniin kioskiostoksiin. Pasmoon ladataan rahaa ja sitä vilautetaan asemilla, jolloin summa vähenee. Pasmoon voi ladata aina tarvittaessa lisää rahaa, mikä tekee siitä kätevän. Hankimme myöhemmin samana päivänä myös Pasmot.

Junailun ja kolmen metron jälkeen päädyimme lopulta lähelle hotelliamme. Tuntui hassulta yrittää etsiä hotellia, koska missään ei näkynyt tien nimiä tms. Onneksemme eräs fillarilähetti näki matkalaukkumme, kartat ja ilmeisesti myös kysymysmerkit kasvoillamme ja pysähtyi kysymään, olimmeko menossa Tokyo Green Palace-hotelliin. Ja olimmehan me (mistä poitsu sen tiesi, ei mitään hajua)! Poitsu opasti meidät perille ja vaikka check-in oli vasta klo 14, saimme onneksi jättää matkalaukut hotellille. Meillä oli siis pari tuntia aikaa tapettavana, ennen kuin pääsimme hotelliin. Päätimme mennä syömään jonnekin lähelle ja ostamaan evästarpeita.

Pyörimme hetken aikaa ihmettelemässä lähistöllä ja päätimme mennä randomilla mihin tahansa paikkaan, josta saa ruokaa ja mielellään myös kasvisruokaa minulle. Valinta kohdistui italialaiseen paikkaan, joka oli kyllä villi valinta. Koska käynnissä oli lounasaika, paikka oli tupaten täynnä ja pelmahdimme sisään pahimpaan mahdolliseen aikaan. Meidät ohjattiin suoraan pöytään ja kukaan ei tietenkään puhunut englantia. Tilasimme randomilla annokset ja aluksi pöytään tuotiin misokeiton tyylinen keitto ja joku epämääräinen möllykkä, joita tietysti kiltisti maistoimme. Pääruoaksi tilaamani tomaattimozzarellabasilikarisotto ei ollut parhaimmasta päästä, Kimmolla oli ilmeisesti astetta parempi kokemus. Ruoka oli hauska sekoitus italialaista ja japanilaista ruokaa ja kokemus sinänsä oli miellyttävä, vaikka ruoka ei kauhean loistavaa ollutkaan.

Kävimme vielä shoppailemassa paikallisia ruokaerikoisuuksia lähimarketissa ja lopulta pääsimme hotelliin. Huoneemme oli todella mini, ehkä noin 3 x 3 metriä plus vessa, mutta sinne oli mahdutettu kaikki tarvittava. Suihkun jälkeen menimme pariksi tunniksi nukkumaan, sillä unet olivat parina edellisenä yönä jääneet vähälle ja aikaerokin painoi.

Olimme sopineet illaksi tapaamisen japanilaisen Tokikon kanssa, joka oli asunut Jyväskylässä viisi vuotta. Tokiko puhuu erittäin sujuvaa suomea ja oli luvannut näyttää meille paikkoja. Menimmekin aluksi ilmaiselle näköalatornille Tokyo Metropolitan Government Buildingiin, Shinjukuun, josta avautuikin upeat maisemat kaupungin ylle. Tästä lähdimme syömään ja annoimme Tokikon tilata meille hyvän kattauksen erilaisia syömisiä japanilaiseen tapaan. Söimme mm. kalalautasen, keitettyjä herneitä, tofua, paistettua kalaa, salaattia, sieni- ja kanavartaita ja joimme erilaisia juomia, itse valitsin jogurtticocktailin, health & beauty cocktailin sekä lämmitettyä sakea. Ruuan jälkeen kiersimme Tokikon kanssa hetken Shinjukua ja sitten alkoi jälleen aikaero painaa, jolloin oli aika mennä hotellille miettimään nukkumaanmenoa.

Ensimmäisen päivän fiilis on hyvä, ihmiset vaikuttavat mukavilta ja kaupungilta värikkäältä ja valtavalta. Paljon on nähty pukumiehiä ja hengityssuojaimia ja ihmetelty kummallisia kirjaimia ja ihmisten puhetta. Jännää on, kun ei ymmärrä mitään varoituskylttejä yms. vaan kulkee vain autuaan tietämättömänä ympäriinsä.

Siinä ensimmäinen päivämme Japanissa, tästä se Tour de Asia lähtee!