Päivä 22

Aamupalaksi sushia :)

Aamu alkoi ukkosen jyrinään. Sen perään saapuikin melko rankka sade. Koko ajan, mitä ollaan täällä oltu, se on ukkosta luvannutkin, mutta tänään se vasta tuli. Sateenvarjojen alla käppäiltiin aamupalalle, josta löytyikin kaikenlaista syötävää ja mikä Kimmon mielestä parasta - kahvia.

Viimeisen Sanya-päivän tavoitteeksi otettiin viereisessä kehutussa kylpylässä vierailu. Kylpylä kuului hotellin hintaan, joten kyllä kelpasi. Altaita oli laidasta laitaan viinit, teet, kukat, hedelmät sun muut. Käväistiin useimmissa, mutta ehkä erikoisin oli pikkukalojen allas, jossa kalat tulivat syömään kuollutta ihoa jaloista. Altaassa oli myös muutama lähes kymmenen senttinen kala, jouden puraisu alkoi jo hieman tuntua. Kumpikaan meistä ei uskaltautunut altaaseen kokonaan, mutta jalkoja ja käsiä uitettiin useampaan otteeseen. Altaiden lisäksi tarjolla oli lisämaksusta hierontaa ja muita käsittelyjä, joista Kimmo päätti kokeilla niskan ja hartioiden käsittelyä. Siihen verrattuna suomalainen hieronta on aika kevyttä sivelyä. Käväistiin myös juomassa limpparit todellisessa allasbaarissa, joka sijaitsi siis itse altaassa.

Allasbaari

Kalojen syötävänä.

Punaviinikylpy

Altaissa lilluminen oli vienyt molempien voimat ja reissun jälkeen oli pakko levähtää huoneessa pari tuntia.

Karmea nälkä pakotti lähtemään liikkeelle ja kävimme hotellin ravintolassa syömässä Kiinan osuutemme kalleimman aterian. Nyt ei ollut Mariallakaan pekonia. Tilasimme aamuksi itsellemme yksityisauton(15e), joka veisi meidät suoraan lentokentälle.

Kasvisruokaa, jeeeeee!

Mielenkiintoinen kyltti hotellin ala-aulassa

Ilta meni sitten pakkaillessa ja miettiessä mitä tekisimme Hong Kongissa.

Päivä 21

Hotellinvaihtopäivä.

Pientä jännitystä oli koko aamun tulevan hotellin löytymisestä, koska täällä Kiinassa hieman 'erikoisesti' toimiva googlemaps antoi paikalle kaksi osoitetta. Välimatka näiden kahden välillä oli n.20km. Maria taiteili hotellin nimen kiinaksi paperille nettikääntäjän avulla. Hotellin nimi saisi kyllä lukea valmiiksi kiinan kielellä netin varauspalveluissa, koska täällä ei osaa juuri kukaan lukea länsimaista kirjoitusta.

Check out oli kanssa kokemus. Tähän mennessä joka hotellissa asiat oli menneet todella helposti, mutta täällä toimitus kesti reilun 20 minuuttia. Yksikään tiskin takana olleista ei puhunut englantia ja pian, tällä kertaa Marialle, annettiin puhelimenluuri, josta selvisi, että olemme vieneet huoneesta jotain. Pitkän kolmesta suusta tulleen kiinalaisen selvityksen jälkeen naisvirkailija heilutti karttaa ja tajusimme, että karttahan on meillä laukussa. Se ei ollutkaan ilmainen. No hinta oli hurja 5 yuania. Kimmo antoi pöydälle 20 yuania, mutta poika pyöritti päätään. Hän kaivoi laskimen ja näpytteli siihen numeroiksi 95. No ei me niin paljoa kartasta makseta. Paikalle saapui joku hotellin korkeammassa asemassa oleva mies, joka osasi jonkin verran englantia. Hänen kanssaan saatiin asiat selvitettyä. 90 yuania oli valtion vero, joka meidän piti maksaa. Saatiin myös kuitti, jossa maksamamme pantti näkyi siirretyn takaisin Kimmon kortille. Saa nähdä tuleeko se oikeasti perille.

Vihdoin pääsimme metsästämään taksia hotellin vaihtamiseen. Maria jäi odottelemaan hotellin eteen kamojen kanssa, kun Kimmo meni hankkimaan taksia tien vierestä. Heti ensimmäisellä näytti tärppäävän ja päästiin matkaan. Tosin ensimmäisen risteyksen jälkeen tehtiin stoppi, koska kuski ei sittenkään tiennyt missä hotelli on eikä hänen pikaisesti läpi soittamansa kaveritkaan tienneet. Onneksi meillä oli hotellin puhelinnumero ja pian kiisimme paikallista moottoritietä kohti uusia seikkailuja.

Tarjoilijajengi, jotka ei ihan aina tajunnut kaikkea

Hienojen maisemien jälkeen saavuttiin perille ja tällä vastaanottotiskillä meitä odotti aivan erilainen meno kuin edellisessä. Virkailija puhui meille englantia ja yritti selittää asiat niin hyvin kuin pystyi. Itsekin tiedettiin asiat jo paremmin, joten hommat oli selkeämpiä. Pantti oli täällä melko kova, 1500 yuania. Aulapoika lastasi laukut kärryyn ja lähti johdattamaan meitä huonetta kohti. Kyllä oli melkoisen komea paikka. Tältä ne viiden tähden hotellit näyttää. Huonekin oli aivan eri luokkaa, mitä edellinen.

Hetihän sitä piti uima-allas testata. Loppupäivä luettiin ja hengattiin altaalla. Illan päätteeksi kokeiltiin vielä omassa hotellihuoneessa olevaa kylpyallasta, josta tuli vahvasti mieleen entisajan roomalaiset kylpylät.

Hämärällä saatiin myös parvekkeelle vieraita, kun seinillä kiipeili useita sisiliskoja.

Operaatio pelastakaa koppakuoriainen uima-altaasta on juuri saatu päätökseen

Hienoin poliisiauto, mikä tähän asti on reissulta löydetty

Päivä 20

Tarkoitus oli jälleen yrittää Wuzhizhoulle, mutta aamupalan jälkeen jäimme lojumaan altaalle, koska Kimmolle oli iskenyt jonkinlainen heikotus ja mahakipu, eikä näin uskallettu lähteä retkelle sen kauemmas. Parin tunnin jälkeen tilanne oli parempi ja päätettiin ottaa suunnaksi jälleen Sanyan keskusta ja pramealla nimellä varustettu International shopping mall. Perille päästessä taksikuski päätti ottaa suomalaisen taktiikan "jos turisti ei ymmärrä puhetta, niin se helpottaa kun puhuu kovempaa". Siellähän sitä sitten pyörittiin ja löydettiin kiva ravintola. Syötiin siinä, kun kerran oli menut englanniksi ja tilattiin sitten vahingossa kolme kupillista riisiä.

 Kauppakeskuksesta päätettiin kävellä kohti meille jo tutumpia alueita katsastaen samalla Sanyan elämää. Käväistiin jäätelöannoksilla samaisessa paikassa missä viime kerralla ne oli jääneet väliin. Viime kerran napakka, hyvä palvelu oli vaihtunut vetelien poikien toimintaan, jotka ilmeisimmin olivat harjoittelijoita. Listalla oli myös mitä erilaisempia kahveja ja kahvin saamisen kanssa kamppaillut Kimmo oli onnellinen. Arvata saattaa, että eihän niistä mitään ollut saatavina lämpiminä. Siispä Kimmo tilasi Ginger Alen, joka sitten yllättäen tulikin lämpimänä, jes.

Banana Split!

Lämmin Ginger Ale 35 asteen helteessä,  nam

Liikenteen kaaoksen takia teiden ylitykset on näyttäneet niin hurjilta, että on koitettu niitä vältellä. Tätä varten kehitettiin taktiikka, jossa käytetään kiinalaisia ihmiskilpinä ja edetään heidän takanaan suojassa samaan tahtiin. Näin on päästy yli vaikka minkälaisista risteyksistä.

Käväistiin vielä vähän shoppaamassa. Supermarketissa venäläisiksi luuleminen taas kostautui ja jouduttiin antamaan kaikki mahdolliset kassit talteen. Tätä ei viime kerralla ollut meidän tarvinnut tehdä eikä paikallisiakaan siihen velvoitettu. Sama tuli ilmi, kun katseltiin eri teelajeja. Eteemme tuotiin tylyn näköisenä venäjäksi ohjeet ja kun naiselle selvisi ettei tajuta niistä mitään, hänen ilmeensä kirkastui ja palvelu parani heti.

Huomaa, missä kohdissa on ollut aurinkorasvaa ja missä ei...

Illalla ei muuta tehty kuin pakattiin uutta hotellia varten ja välissä käytiin pulahtamassa altaalla, jonne oli nyt jostain syystä ilmaantuneet kaikki kiinalaiset eli aika täyttä oli.

Kimmon suosikkitarjoilija 'mollosilmä' ei millään voinut tänäkään iltana tajuta oluen ostamista 8 yuanilla aulabaarista. Tyttö koitti näyttää, että käy tyhmä suomalainen kaupassa, siellä on halvempaa. Vähän sellainen olo on jäänyt, että paikallisille monissa asioissa yksi yuan on arvoltaan kuin meille yksi euro. Oikeasti yksi yuan on noin 12 senttiä.

Päivä 19

Aamulla heräiltiin edellistä aamua mukavammin. Kimmo väsäsi netin avulla lapun kiinaksi, joka kertoi jääkaapin olevan rikki. Sitä näytettiin siivoojalle ja pian oli kaappi kunnossa ja elämä hymyili.

Edellisenä iltana oltiin huomattu oma virhe seuraavan hotellin varaamisessa. Hotellin piti olla aivan lähellä, mutta todellisuudessa matkaa olikin 90km. Saman niminen hotelli, mutta eri kuin varaamamme, löytyisi viiden kilometrin päästä. Yritettiin perua sitä, mutta mikäs täällä Kiinassa olisi ensimmäisellä yrittämällä onnistunut. Jäämme jännäämään miten käy.

Hotellihommaa säätäessä aikaa oli vierähtänyt eikä enää tässä vaiheessa tuntunut olevan järkeä lähteä Wuzhizhoulle asti, jota oli suunniteltu. Päädyimme kartan mukaan huomattavasti lähempänä olevaan puistoalueeseen nimeltä End of the world.

Melkoisen suurpiirteisiä ovat kiinalaisten kartatkin :) Parin kilometrin matka kartalla oli reipas kymmenen kilometriä todellisuudessa. Mukava taksikuski vei meidät kuitenkin näppärästi perille. Täpinöissään englantia puhunut tyttö antoi meille esitteen ja liput ostettuamme lähdettiin tutkimaan aluetta. Kuumuus oli paahtava jälleen tänäänkin, mutta alue oli kaunis. Ideana oli meren rantaan erikoisesti muodostuneet kivet ja puisto siinä sivussa. Maisemat oli suoraan postikorteista ja niitä ihasteltiin. Ehkä pienoinen matkaväsymys oli kuitenkin turruttanut suurimmat riemunkiljahdukset.

Tämä kivi löytyy jostain Kiinan rahasta ja kiinalaiset ottivat innoissaan kuvia itsestään kiven kanssa. 

Maailmanvalloittaja

Tästä 10 metrin päässä on noin 4000 kiinalaista

Heimoasut koko joukolla!

Puistossa vietimme useamman tunnin ja sinä aikana päädyimme arviolta sadan kiinalaisperheen perhealbumiin. Osa pyysi rohkeasti saada ottaa kuvan meistä tai meidän kanssamme. Suurin osa tyytyi kuvaamaan meitä salaa. Hyvät rahat olisi saatu, jos joka kuvasta olisi maksettu. Saati sitten tuijottajista, sillä niitä riitti koko ajan. Lähtiessä otimme taksin, jonka mittarissa luki valmiiksi 66 yuan. Eipä muuta kuin pois ja seuraavaan. Suurin osa kuskeista on ollut oikein mukavia, mutta on väliin kyllä mahtunut huijareitakin.

Käväistiin uimassa ja katseltiin netistä ruokapaikka. Jälleen porvarit otti taksin ja setä vei meidät ravintolan oven eteen(matka 10km, hinta 3 euroa). Palvelu pelitti ja englannin menutkin saatiin. Meidät istutettiin paraatipaikalle, että muutkin turistit uskaltautuisivat ja lisäksi paikalliset pystyisivät tarkkailemaan. Ruoat oli hyviä, tosin Kimmon tilaama kana tuli sitten kokonaisena. Kanan pää aiheutti hieman vieroksuntaa.

Syömään mennessä Maria oli bongannut kadun toisella puolella olevan hair span, kylpylän hiuksille. Sinnehän sitten mentiin. Maria tilasi käsittelyn ja Kimmo meni odottelemaan paikallisen homon viereen sohvalle.

Hiuskäsittelyn jälkeen vuorossa olikin tähän mennessä reissumme hurjin meno. Taksi ajoi hotellille täysiä poikkoillen kaistalta toiselle ja välillä tien pientareellekin. Tähän kun lisätään illalla ollut ruuhka ja täkäläinen ajokulttuuri, jossa kaikki saa ajaa kaikkia kaistoja ja aivan mihin suuntaan vain. Väliin laitetaan vielä tuhannet mopoilijat ja riksat, jotka sahaavat katuja usein myös poikittain sekä jalankulkijat, joita löytyy tien joka kohdasta niin keskeltä kuin sivuilta. Kyllä siinä molempia hieman pelotti, mutta perille päästiin ja saatiin vielä alennusta. Ilmeisesti siksi, kun osattiin neuvoa tie perille.

Uimassa käytiin ja samalla reissulla tutustuttiin hotellin mainostettuun kylpylään. Tässä vaiheessa lienee turha sanoa, että eihän se ihan niin mennyt. Kovasti luettiin ohjeita, että kuinka ja missä järjestyksessä altaissa pitäisi käydä, mutta eipä altaita ollutkaan kuin yksi - muut oli tyhjinä. Siinä sitten lilluttiin ja naureskeltiin Kiinalle. Hyvillä mielin mentiin nukkumaan. Eipä tainnut muuta olla tänään.