| Kaveri ja sen kaveri. Tämä ei ole siis Mauri. |
Lennolla meidät oli piirittäneet teinit, joita oli matkassa ehkä tuhat. Siellä ne parveili pitkin käytäviä ja aiheuttivat pahennusta. Kapteenimme Heikki Matinheikki aiheutti hymähtelyä nimensä sanottuaan, mutta mukava sälli tuntui puheidensa perusteella olevan. Parin viinilasin jälkeen Kimmo nukahti ja Maria vahtasi elokuvia liukuhihnalta. Heikki vei meidät koneellaan perille näppärästi ja laskeutuessa ilmoitti New Yorkissa odottavan hellelukemat +28 astetta.
Lentoasema teki pienen terminaalinsa takia pienen pettymyksen, kun oli odottanut jotain valtavaa, mutta mittakaavasta kertonee kuitenkin se, että kyse oli vain yhdestä kahdeksasta terminaalista. Maahantulossa ei muuten ollut ongelmia, paitsi tyhmä tulliukko pahoitti Marian mielen, kun ei hänen mielestään ollut osoitetta ilmoitettu tarpeeksi tarkasti.
Melkoisen väsyneet kaverit lähti Airtrainilla eteenpäin, vaikka ensin ei ollut oikein tajua mihin edes haluttiin edetä. Jamaica stationille päästiin ja ostettiin metrokortit. Sieltä sitten metrolla kohti Sohoa. Parilla vaihdolla selvittiin ja helposti löydettiin oikeat paikat. Soulin metron kanssa hyvin samanlainen tämä näin ensikokemuksella oli.
Sohoon päästiin hyvin ja kadulta bongattiin matkakaverimme Anna ja Lehel, jotka johdattivat meidät vuokraamallemme asunnolle. Hetki huokaistiin ja oltiin pää pyörällä. Nukkumaan olisi tehnyt mieli, mutta paikallinen aika oli vasta n.19.00. Siispä lähdettiin tutkimaam naapurustoa ja päädyttiin shoppaamaan. Kaikenlaista sieltä mukaan jo tarttui. Käväistiin vetämässä ensimmäiset pizzaslicet ja mentiin valtavaan luomu- ja lähiruokakauppaan shoppaamaan aamupalatarpeita ja vähän kaikkea :) tällainen olisi kiva kotonakin. Kaikkea löytyi ja hinnatkin oli suht halpoja. Saatiin myös maistella mustikkamuffinsseja. Jee.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti